Jo myynti-ilmoituksen kuvissa ihastuin tämän asunnon keittiöön.
Keittiökaapit ovat oikeastaan juuri sellaiset, kuin mitä olisin itsekin
valinnut. Lisäksi haaveissani oli ollut saareke, joka olisi toisesta
päädystä kiinni seinässä ja joka olisi pelkkää pöytätilaa, eli siis
uuni, liesi ja allas olisivat seinän vieressä, ei saarekkeessa. Ja
sellainen tästä kodista löytyy. Asunnossa on myös hienosti toteutetut
spottivalot katossa, jotka jatkuvat keittiöstä eteiseen. Sellaista
toteutusta olisin tuskin itse osannut suunnitella, joten olen siitä
erityisen kiitollinen asunnon myyjälle, joka siis oli remontoinut
asunnon vuosi sitten.
Kuitenkin keittiö kaipasi hieman
tuunausta muutamien asioiden suhteen, jotta siitä tulisi juuri se minun
unelmieni keittiö. Hihi, unelmien keittiö kuulostaa ihan joltain
kornilta mainoslauseelta, mutta kyllähän tämä asunnon remontoiminen ja
laittaminen on ollut sellaista yhden unelmani toteuttamista. Olen
nauttinut valtavan paljon siitä, että olen saanut tehdä valintoja niin
visuaalisen puolen kuin käytännöllisyyden suhteen juuri omien toiveideni
mukaan.
Keittiössä oli entuudestaan musta sisustustiiliseinä välitilassa ja
tasot ja ikkunalaudat olivat tummaa puuta. Ikkunalaudat hiottiin ja
maalattiin valkoisiksi ja saarekkeen vanha taso pääsi uusiokäyttöön
sohvapöydän kansilevyksi. Keittiön tasojen materiaaliksi valitsin
vaalean saarnimassiivipuun, joka käsiteltiin sellaisella valkoisella
öljy-vahaseoksella. Loisteputkivalo lähti myyntiin Toriin ja tilalle
tuli Lapetekin spottivalot.
Olin suunnitellut keittiön
välitilan laataksi ehkä sellaista valkoista suorakaiteen mallista
metrolaattaa, jossa on viistetyt reunat, sellaista näkyy nyt tosi paljon
ja tykkään kyllä siitä edelleen. Mutta joo... menin sitten ihastumaan
Laattapistellä Petra Antiquan luonnonkivimalliston
valkoiseen, hieman hohtavaan marmorilaattaan. Mallistossa oli monia
hienoja luonnonkivilaattoja, mutta tämä yksi oli jotain mistä en saanut
silmiäni irti. Ensin ajattelin, että turha edes lähteä haaveilemaan
marmorilaatasta, mutta en vaan jotenkin saanut tätä laattaa mielestäni!
Se oli niin mielettömän kaunis, sellainen hieman hohtavan valkoinen
marmori, jossa ei näkynyt marmorille tyypillisiä harmaita rantuja, vaan
oli ikään kuin sokeripala. Kyseessä on siis marmorilaatta nimeltä Petra
Antiqua Ipe Bianco Thassos Anticato Cerato koossa 7 x 30,5 cm.


Sen verran pahasti laatta jäi kummittelemaan mieleeni, että eihän siinä
auttanut muu kuin valita se siitäkin huolimatta, että laatan
toimitusaika oli 8-10 viikkoa, mikä tarkoitti sitä, että minun piti
jaksottaa remontti kahteen vaiheeseen, eli keittiön välitila tehtiin
vasta myöhemmin, kun olin jo muuttanut asuntoon. Lisäksi asennusta
varten tarvittiin kokenut laatoittaja, jolla oli marmorilaatan
sahaamiseen vaadittava vesisaha. Sahaaminen piti toteuttaa veden
kestävässä tilassa, eli kylpyhuoneessa, jossa oli riittävästi tilaa
ympärillä. Jännitin sitä, että riittäähän yksiön pienen kylppärin tila
sahaamiseen, tammikuussa kun ei paljoa ulkona voinut sahata pakkasen
vuoksi. Onneksi riitti. Täytyy myöntää, että muutenkin kaikkein eniten
koko remontissa jännitin keittiön välitilan onnistumista! Halusin
tosiaan kalanruotoladonnan ja se kun ei välttämättä ole se kaikkein
tyypillisin ladonta, niin mietin, että osaakohan laatoittaja tehdä sen
hyvin. Muutenkin olin käynyt kaikki kauhuskenaariot mielessäni läpi
siitä, miten homma saattaisi epäonnistua (huono työn laatu, väärä
ladontatekniikkaa, väärä saumausväri jne.).
Kaikki meni kuitenkin superhyvin ja kun näin valmiin seinän, niin taisi
olla taas lähellä, etten tirauttanut kyyneliä, niin hieno siitä tuli!
Marmori näyttää ja tuntuu aivan ihanalta, se on vähän kuin suolakivi,
melkein tekisi mieli nuolaista sitä! :D Ja kalanruotoladontaan olen
aivan hulluna, se on jotenkin samaan aikaan sopivan spessu, mutta
harmoninen. Myös työn laatu oli todella hyvää, tällaisen rähmäkäpälän on
vaikea ymmärtää, miten jollain on kädentaito tehdä niin huolellisesta
työtä, että pienimmätkin nurkat laatoituksessa näyttävät huolitelluilta.
Välitilan marmorilaatoituksesta tuli todellakin tämän remontin ja asunnon kirsikka kakun päällä. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä satsausta tällaiseen, mutta itselleni laadukkaat luonnonmateriaalit vaan ovat se juttu. Jossain vaiheessa mietin tosin itsekin, että olenko aivan hullu, kun lähdin toteuttamaan tätä
- helpommalla ja halvemmalla kun olisin päässyt valitsemalla ihan normaalin laatan. Näin jälkikäteen olen ihan mielettömän tyytyväinen, että minulla riitti rohkeus tehdä jotain spesiaalia ja uniikkia. Annoin myös pienen taputuksen itselleni olkapäälle siitä, että suunnittelemastani kokonaisuudesta tuli onnistunut ja mieluinen. Tuumailin tuossa, että mahdollisissa tulevissakin remonteissa aion kyllä toteuttaa aina jonkun spesiaalin jutun. Hyvä remonttistrategia lienee se, että yleisesti ottaen tekee kustannustehokkaita valintoja, mutta sitten joissain tietyissä, itselle tärkeissä avainasioissa satsaa, jolloin kokonaisuudesta tulee moninkertaisesti parempi.
Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! :)