Åressa

Tällä viikolla olin työmatkalla Åressa. Te, jotka seuraatte minua Snapchatissa (janica.s) tai Instagramissa (janica_s) sen jo tiedättekin. Varsinkin Snäppiin tuli kuvattua paljon videoita, johtui varmaan siitä, että työmatkalla saattaa olla vähän normaalia yksinäisempää, joten kun heittää Snäppiin vähän videoa, niin tulee tunne, että joku kuuntelee mua, eikä ole enää niin yksin! :D

Tämä oli mun eka kerta Åressa ja oli kyllä kiva nähdä paikka! Pieni, tunturin kupeessa sijaitseva kylä oli ruotsalaiseen tapaan idyllinen ravintoloineen ja putiikkeineen. Huikeisiin tunturimaisemiin yhdistyi myös alhaalla laaksossa virtaava iso joki. Yläasteella ruotsin kirjassa oli yksi kappale Åresta ja siitä lähtien olen miettinyt, että olisi joskus kiva päästä sinne ja nyt pääsinkin. Tällä kertaa tosin päivät kuluivat pitkälti neukkarissa, mutta koska keskiviikko oli loppiainen, niin silloin mulla oli vapaapäivä ja pääsin laskettelemaan!

Olen viimeksi ollut mäessä seitsemän vuotta sitten talvella Itävallassa. Siitä seuraavana kesänä satutin polveni wakeboardingissa ja polven parantumisessa meni tosi kauan ja se kipuili pari vuotta sen verran pahasti, ettei mäkeen meno oikein innostanut. Siinä ajassa koko harrastus alkoi jo vähän unohtumaan, enkä "hoksannut" kaivata mäkeen. Vaikken mikään pro olekkaan, niin sen verran laskukokemusta on takana, ettei Etelä-Suomen rinteet oikein houkutelleet ja reissu Lappiin tai Alpeille olisi ollut isomman työn takana. Olen tosiaan lasketellut ihan lapsesta saakka ja sitten yläasteiässä kaverit houkuttelivat lautailun pariin. Itävallassa opiskellessani lautailemassa tuli käytyä jonkun verran, olihan siellä siihen loistavat mahdollisuudet. Silloin seitsemän vuotta sitten talvella kokeilin kerran myös laskettelua, ajattelin, että jatkossa laudan vaihtaminen suksiin voisi olla mukava juttu. Enpä silloin arvannutkaan, kuinka kauan seuraavaan kertaan menisi...

Åressa oli samanlaiset paukkupakkaset (- 21°c) kuin Suomessakin on ollut tällä viikolla. Meinasin jo, että josko sitä voi mennä mäkeen noin kylmällä, mutta koska muutkin oli menossa, niin ajattelin, että tätä mahdollisuutta en voi jättää käyttämättä! Ei muuta kuin kahdet toppahousut jalkaan ja menoksi. Onneksi mulla oli varsin hyvät vaatevarusteet omasta takaa ja sukset sekä kypärän sain vuokrattua. Tai itseasiassa laskettelutakki ja -housut eivät ehkä olleet enää ihan tämän päivän tyylin aallonharjalla, mutta ajattelin, että en nyt kyllä raaski satsata uuteen laskettelupukuun, joten olemassa olevat saivat kelvata. Ja hyvin tarkeni, ainoastaan auringon laskettua alkoi vähän palella, mutta sitten hissit menivätkin jo kiinni.

Laskettelu lähti sujumaan heti ihan hyvin, joskin myönnän, että kyllä mua jännitti! Lähdin kuitenkin melko pian Åren huipulle gondolihissillä, sillä en missään nimessä halunnut missata sitä. Ja onneksi menin, sillä voi pojat mikä kokemus! Siis ne hetket siellä huipulla ja lasku alas olivat jotain ihan mieletöntä, en edes tiedä osaanko selittää sitä. Jotenkin se, että olin ihan yksin (vieraiden ihmisten keskellä) ja että siitä oli niin kauan kuin olin kokenut vuorten jylhät maisemat. Ne avarat näkymät, kirkas auringonpaiste ja alempana leijaileva sumu. Jyrkkä vuorenrinne, vauhdin hurma ja oma jännitys. Sillä hetkellä sitä tajusi oman pienuutensa luonnon suuruuden keskellä. Ja sanotaanko näin, että silloin tajusin myös monta muuta asiaa, parhaiten tunnetta kuvaa Instagramissa käyttämäni hashtag: #themomentyourealize...Huh, ne hetket vuorella ovat todellakin kokemus, jonka tulen muistamaan aina.

Entäpä te rakkaat lukijat, löytyykö teidän joukosta laskettelijoita/lautailijoita? :)

Pirteää talvisunnuntaita!