Herään siinä vähän kahdeksan jälkeen ilman kellon soittoa. Kuulostelen hetken kehoani, josko olisi vielä tarvetta jatkaa unia. Koitan nimittäin aina viikonloppuisin nukkua mahdollisimman paljon, arkena kun unet jäävät aina turhan lyhyiksi. Nyt kuitenkin olo tuntuu levänneeltä, olen nukkunut reilu 8 h syvää unta yhteen soittoon. Jään sänkyyn selailemaan puhelimellani perusjutut: meilit, Whatsapp, Facebook, Instagram ja blogit. Jonkun ajan kuluttua olen valmis kömpimään ylös ja käynnistämään päivän avaamalla läppärin ja telkkarin ja aloittamaan aamupuuhat.
Aamiaiseksi valmistan tällä kertaa smoothien. Normaalisti syön viikonloppuisin ison aamiaisen, mutta tänään olen menossa brunssille klo 14, joten haluan syödä vähän kevyemmin. Juuri kun istahdan sohvalle smoothien kanssa alkaa sopivasti Ykkösaamu, jossa vieraana on Sauli Niinistö. En lue lehtiä, vaan ajankohtaiset asiat katson pääasiassa telkkarista. Smoothieta hörppiessäni selailen muiden blogeja ja suunnittelen kuvien ottamista tulevia blogipostauksia varten, jolle tämä aamupäivä on omistettu.
Blogikuvia ottaessa hurahtaakin muutama tunti nopeasti. Kuvien ottoon (ja blogipostauksen tekemiseen ylipäätään!) menee aina enemmän aikaa, kuin olettaisi. Tässä behihnd the scenes -kuvassa olen ottamassa
tämän postauksen kuvaa. Samalla juon aamukahvit, eli Nespresso-latten Starbucks-mukista. Seuraavaksi huomaan, että minulla alkaakin olla melkoinen kiire, sillä kohta pitäisi jo olla Kalliossa. Olen jo meikannut, mutta suoristan vielä hiukset kaarevasti long bob -malliin. Valitsen nopeasti kaapista päälleni harmaan hupparin ja revityt farkut - todellinen vapaapäivän luottoasu! Kuvien ottaminen tässä vaiheessa saa jäädä, kun kiidän ovesta ulos.
Kerrankin ratikka on suosiollinen ja saavun Kallion
Sandroon vain pari minuuttia myöhässä. Paikka on täynnä väkeä, onhan kyseessä varmasti tällä hetkellä kaupungin suosituin brunssi. Meininki on rennon letkeä, skumpat juodaan martini-laseista, takeille ei ole naulakkoa ja ihmiset suhaavat edestakaisin aivan selkäni takana. Ruoka on kuitenkin erinomaista ja brunssihetki on oikein mukava. Päivitämme kaverini kanssa kuulumiset ja rupattelemme ajankohtaisista asioista: mm. Esportin uudesta Bristol-salista, missä mennään kummankin työrintamalla, mitkä ovat Helsingin parhaat uudet ravintolat, jne. Saan myös vinkin hyödyntää
Sportsetteriä ilmaiseen/alennettuun passiin, kun olen menossa boulderoimaan reilu viikon päästä. Olen kyllä jo rekisteröitynyt palveluun ajat sitten, mutta sen käyttö on unohtunut.
Brunssin jälkeen otan ratikan takaisin kotikonnuille Viiskulmaan. Käyn nopeasti ruokakaupassa hakemassa leipää ja maitoa. Kaupassa huomaan, että kello on jo muutamaa minuuttia vaille viisi ja minun piti lunastaa etukäteen varatut leffaliput klo 18 näytökseen. Hoidan homman nopeasti puhelimella ruokakaupan nurkassa ja huomaan että itseasiassa liput piti lunastaa vasta 45 min. ennen näytöksen alkua tunnin sijasta, joten minullahan olisi ollut vielä ruhtinaalliset 17 minuuttia aikaa. ;)
Käyn kotona nopeasti vaihtamassa vaatteet vähän siistimmiksi iltaa varten. Klo 17.30 olen jo taas Viiskulman pysäkillä ja ehdin ensimmäistä kertaa ottamaan itsestäni kuvan. Pari ratikkapysäkki-selfietä olkaa hyvät! :D
Tapaan siskoni Tennispalatsin leffateatterin aulassa ja suuntaamme katsomaan Luokkakokous-leffaa. Ennen leffan alkua höpötämme kaikenlaista, emme nimittäin ole nähneet hetkeen, kun sisko on ollut työmatkalla. Leffa on oikein hauska, sellainen kepeä ja hassu, voin suositella! Tykkään kaikista kolmesta päänäyttelijästä ja erityisen kiinnostavaa on nähdä Jaajon näyttelijäsuoritus, hän kun ei vielä ole näytellyt juurikaan.
Leffan jälkeen suuntaamme
Pastoriin dinnerille. Emme ole varanneet pöytää, koska tarkoitus on ollut mennä fiilispohjalta. Pastorissa on aivan täyttä (ei tosin mikään yllätys) ja jäämme odottamaan pöytää baaritiskille, jossa juomme alkudrinkit. Pastorissa on hyvä meininki, jotenkin ihanan inspiroiva ja moderni! Hetken voi kuvitella olevansa jossain suurkaupungissa, vaikkapa New Yorkissa. Saamme pöydän varsin pian ja myöhäinen illallinen pääsee alkamaan. Pääruuaksi syön melko pienen parsa-annoksen, sillä ison brunssin ansioista en ole supernälkäinen. Pääruuan lisukkeiksi jaamme patatas bravas ja quinoan avokadolla. Pastorin suussasulavasta Blanco-jälkkäristä en voi kieltäytyä, eikä se petä tälläkään kertaa. Illallisen jälkeen siinä puolen yön maissa kävelen kotiin. Matkalla katselen Punavuoren katujen vilkasta meinikiä ja baarien jonoja ja tuumaan, että ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Sellainen oli minun lauantaipäivä, toivottavasti viihdyit seurassani! :)
Seuraa: // Follow:
Instagram:
@seathatsparkles // Pinterest:
seathatsparkles //
Bloglovin' //
Blogilista
Olipas kiva postaus!:) On ihan totta, että blogitouhuihin menee aina enemmän aikaa mitä on ensin suunnitellut.. Ja yleensä mulla on ainakin paikat vähän kaaoksessa kuvailujen jälkeen kun siirtelen tavaroita, järkkäilen ja sommittelen :D Tosi kauniita kuvia olet taas napsinut!
ReplyDeleteVoi kiitos ihana! :) Se on kyllä totta, että blogikuvat vaatii melkoisen paljon aikaa ja järkkäilyä, lopputuloksen perusteella kun usein näyttää siltä, että kuva on vaan huolettomasti näpsäisty. Toki niitäkin hetkiä sattuu, että kameraan osuu juuri "valmiseen" hetkeen ja kuvan saa ilman suurta efforttia.
DeleteTosi kiva postaus! Kuulostaa ihan täydelliseltä lauantailta <3
ReplyDeleteKiva kuulla, että tykkäsit! :) En ole niin paljoa tehnyt tällaisia päivä kanssani, niin kiva saada palautetta. Tuo lauantai oli tosi kiva päivä, mutta sitten loppuillasta alkoikin kurkku kipeytyä ja vieläkin toivutaan siitä. :S
ReplyDelete